Ulkoileva kahvitauko

Viime päivien säätilanne ei varsinaisesti ole innoittanut ulkoilemaan, mutta liikunnan ja raittiin ilman vaikutukset huomaa aina uudelleen ja uudelleen pilviselläkin säällä. Miksi onkin välillä niin vaikea lähteä ulos ihan vaan vaikka istumaan ja olemaan paikallaan? 

Olen pian palaamassa työelämään puolentoista vuoden opintovapaan päättyessä, ja pohdin tänään kahvitaukojen ja yleensäkin taukojen merkitystä työpäivien rytmittämisessä. Olen kova juomaan kahvia kuten suomalaiset keskimäärin kai ovatkin. Omalla kohdallani usein viimeistään iltapäivällä alkaa kahvinjuonti kuitenkin muistuttaa lähinnä tapaa, suoritusta tai ajanvietettä eikä niinkään virkistävää tai energisoivaa hetkeä työnteon lomassa. Mietin, voisiko kahvitauon siirtää ulkoilmaan tai jopa korvata liiallisen kahvinjuonnin pienellä happihyppelyllä?

Tarkoitukseni ei ole siis moittia kahvia tai sen käytön suomia hyötyjä (tai haittoja), vaan pohtia totuttujen työpäivän taukohetkien uusia käyttötapoja. Kun kahvi- yms. taukoja kuitenkin pidetään, voisiko samalla viedä mielensä ja kehonsa rauhoittumaan ulos ellei jopa mahdollisuuksien mukaan luonnon ääreen. Tätä aion kokeilla palattuani takaisin työarkeen!

-Olli Hietajärvi